Vihdoinkin pieni hetki aikaa kirjoitella kuulumisia tänne blogiin. Ja lisäksi digikameran rajallinen muistikortti pakotti minut jemmaamaan visuaalisen reissuraportoinnin toisaalle, joten nyt voitte nähdä muutamia otoksia matkaltamme menemällä internetosoitteeseen http://photobucket.com/ ja vaihtamalla sivun oikean yläreunan images-nuolesta kohdan search for people ja kirjoitatte sitten valkoiseen kenttään hakusanan jarkkoriikka. Osa kuvista on koulutovereideni ottamia. Luullakseni myös Jarkko tulee lähitulevaisuudessa lisäilemään kännykkäkameralla ottamiaan kuvia kyseiseen albumiin.

Uskomatonta, että edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo yli viikko! Ainakin toistaiseksi aika kuluu kyllä kuin siivillä. Melkein koko ensimmäisen Shanghain viikon asuin itseäni vuotta nuoremman Ivalolaisen terveydenhoitaja/sairaanhoitajaopiskelijan kämppiksenä. Vaikka meillä synkkaa ihan hyvin, niin viime perjantaina muutin omaan huoneeseen, johon Jarkkokin voi tulla viikonloppuisin halutessaan. Nyt siis harjoittelen elämäni ensimmäistä kertaa yksin asumista täällä meidän kommuunissa. Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin eli en pelkää pimeää liikaa ja koppakuoriaisten teloittaminenkaan ei tuota suurempia ongelmia. Tulevan viikonlopun suunnitelmiin kuuluukin sitten Jarkon poikamiesboksin katsastaminen.

Tällä viikolla Shanghai on näyttänyt itsestään kovin sateisen puolen. Ilmankosteus huitelee 80-90% välillä ja iltaisin sammakoita loikkii pihalla niin paljon, että olen alkanut uskoa "sataa sammakoita"-sanonnan todenperäisyyteen. Jotain alueen sääoloista kertoo sekin, että meidän vain kolme vuotta vanhan kampusalueen pääportit ovat jo ihan ruosteessa ja toilettien katoissa näkyy kosteusvauriosta viestiviä muhkuroita. Äksöniä tähän reiluun viikkoon on mahtunut muutamankin ihmisiän verran enkä kykene millään kertomaan kuin muutamia esimerkkejä meidän viimeaikaisista touhuista:

- jetlagin aiheuttama univelka alkaa olla päihitetty ja uuteen aikavyöhykkeeseen ja elämänrytmiin alkaa pikkuhiljaa tottua
- arkiset asiat (kiinalaiset puhelinliittymät ja pankkitilit, siivous ja pyykinpesu, ruokakaupassa käynti, lenkkeily) ovat hoidossa ja uusia rutiineja alkaa syntyä
- koulunkäynti kursseineen on aloitettu täällä uudessa oppilaitoksessa ja ainakin toistaiseksi opinnot etenevät siinä sivussa
- olen suureksi yllätyksekseni osoittanut hurjaa vauhtia kehittyviä tinkaajan taitoja asioidessani paikallisten luikurien kanssa
- minuun on iskenyt sokaiseva halu tuhlata kaikki rahat kenkiin, laukkuihin ja Ed Hardyn vaatteisiin
- täysin erilaiseen kulttuuriin totuttelu edistyy pikkuhiljaa - keuhkolimojen kurlaaminen ja räkiminen ei enää häiritse ja punaisia päinkin osaan kävellä jo sujuvasti
- puikoilla syöminen sujuu jo suhteellisen hyvin, vaikkakin ruoan tilaaminen on ainaista onnenpyörää (Jarkko on päässyt maistamaan esimerkiksi sammakkoa ja munuaisia)
- ensimmäinen riksakyyti on saatu
- ainakin itseltäni paikalliseen väestöön sulautuminen sujuu ehkä liiankin hyvin, koska eräs kiinalainen nainen erehtyi luulemaan minua maanmiehekseen ilmeisesti pituuteni, keltaisen ihoni, tummien hiuksieni ja ehkä hieman vinojen silmieni vuoksi. Jarkolle lienee haastavampaa :D
- eilen osallistuimme Suomen Shanghain pääkonsulin kutsusta hänen virka-asunnollaan järjestettyyn tilaisuuteen
- olemme varanneet lentoliput ja hotellin Pekingiin, jonne lähdemme lokakuun viides päivä
- tänään pääsin myös esittämään letkajenkkaa ja suomalaisen kansanlaulun salilliselle kiinalaisia

...ja eikä siinä vielä kaikki. Sielu on ihan ääriään myöten täynnä uusia kokemuksia, mutta nyt uni vie kyllä voiton niiden purkamisesta. Kaksitoista päivää takana ja 81 vielä edessäpäin. Phiiiiuh.

-Riikka