Kiinalainen keskiyö lähestyy ja neljäs päivä täällä uudessa kotikaupungissa on alkamaisillaan. Teillä kello on ilta seitsemän siellä melkein 8000 kilometrin ja muutaman aikavyöhykkeen takana. Me laskeuduimme aikaisin lauantaiaamuna Pudongin kaupunginosan kansainväliselle lentokentälle. Tuntuu hieman siltä, että siitä hetkestä alkaen kello on käynyt kaksinkertaisella nopeudella. Päivät on kuluneet todella nopsaan, koska olen ollut jatkuvasti liikkeessä. Jarkon kanssa ollaan treffattu muutaman kerran tuolla kirkonkylällä ja käyty esimerkiksi maailman upeimmaksi kehutussa meriakvaariossa, jossa valtavia haikaloja, rauskuja, minun kokoisiani kaloja, pigviinejä ja rantakunnossa olevia hylkeitä voi ihastella vedenalaisilta liukuportailta käsin. Minäkin menin tukkimaan sormeni niin lähelle hain kitaa, että oikeasti pelotti vaikka pleksi oli välissä.
Ensimmäiset fiilikset Shanghaista ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Jetlägi, univelka ja jatkuva toheltaminen alkavat vaatia veronsa ja olenkin kuulemma kovin väsyneen näköinen. Siltä kyllä tuntuukin. Jonkinlaista kulttuurishokin poikasta on havaittavissa. Täällä on kostean kuumaa kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Saapuessamme ensimmäistä kertaa tänne SIHS:n kampukselle, eteisaulassa odotti käärme ja pienet lepakot lentelee pihalla päivin öin. Hajujen sekamelska ja liikenteenpöly täyttää nenän aikaisin pimenevässä illassa. Ihmisiä on kuin muurahaisia - kirjaimellisesti - ja melu on niin korvia huumaavaa, että kurkku on kuiva ja käheä joka ilta öykkämöykän yli huutamisesta. Liikenne on ihan mielipuolten hommaa ja olen aika vakuuttunut sitä, että puolet kuskeista on voittanut ajokortin arpajaisista ja toinen puoli on kännissä. Kiitän kaikkia korkeampia voimia jos en pääse täällä hengestäni. Ei täällä tunneta punaisia valoja, turvaväliä, kaistoja tai ajosuuntia. Voitte siis kuvitella kuinka luottavaisena voi istua puoliksi irti olevalle taksin takapenkille ilman turvavöitä. On myös ihan tavallista, että nelihenkisen perheen ajopelinä toimii yksi skootteri. Isä ajaa, äiti istuu takana vauva sylissään ja taapero roikkuu välissä. Luonnollisestikaan kenellekään ei ole kypäriä. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja olen jo jopa nukahdellut taksiin kaikesta tööttäilystä ja jarruttelusta huolimatta.
Paikallinen ruoka on halpaa, mutta on etenkin kaltaiselleni kasvisruuan ystävälle on aina yllätys minkälaisia sattumia lautaselta löytyy. Tänään kävimme ensimmäistä kertaa yliopistomme ruokalassa, jossa saamme syödä 300 yuanin eli n. 30 euron edestä ilmaiseksi kuukausittain. Riisikuppi, nuudelilautanen, kaalihöystö sekä suolaisessa kastikkeessa olevat kurkunpalat random-lihakönteillä höystettynä maksoi 80 senttiä. Kaupungilla olemme suosineet tuttuja länkkäriruokaketjuja, jotka ovat toki halvempia kuin Suomessa, mutta kuitenkin kalliita. Välillä Pizza Hutin pannupitsa ja jääkylmä omenamehu on kuitenkin poikaa. Terveinä ollaan pysytty toistaiseksi kumpainenkin (koputtaa puuta). Mahatauti ei tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun asuntolassa on vain kyykkyvessoja eli reikä lattiassa.
Kaikista turhauttavinta täällä on ollut ehdottomasti se, että 99% kohtaamistani kiinalaisista on täysin kykenemätön kommunikoimaan englanninkielellä. Kaupungilla, kaupoissa, kulkuvälineissä ynnä muissa sellaisissa kaikki lukee yleensä vain kiinaksi. Tänään hikoilin ja tärisin yli tunnin matkapuhelin myymälässä, jossa yritimme selittää ilman yhteistä kieltä, että kiinalainen puhelinliittymäni ei soita Suomeen ja että haluan ladata sille lisää puheaikaa. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja nettikin toimii ainakin nyt toistaiseksi. Jokaikisen pienen arkisenkin asian hoitaminen on täällä äärimmäisen vaikeaa ja kuluttavaa. Ollaan kuitenkin selvitty täällä yllättävänkin hyvin ja jos aika kuluu jatkossakin näin nopeasti niin me ollaan joulun vietossa keskellä hankien, korkeiden nietosten ennen possun pierasua. En ole ihan varma vielä, mutta voi olla että opin jopa pitämään tästä maasta. Läheskään kaikkea en ehtinyt ja jaksanut vielä kertoa, mutta kirjailen lisää sitten myöhemmin ehkä jopa kuvien kera. Huomisen päivän olen omistanut levolle ja rauhoittumiselle, koska kouluakin on vain muutama tunti iltapäivällä. Aion kuunnella tuttua musiikkia, lueskella, nukkua, levätä ja ehkä käydä illalla vähän hölkkäilemässä koulun juoksuradalla.
Kovasti terveisiä kaikille!
-Riikka
P.S. Miksi, oi miksi Tarja Turusen, Marzi Nymanin ja kumppaneiden pitää tulla pitämään joulukonsertti HAAPAJÄRVEN kirkkoon juuri päivää ennen minun paluutani Suomeen?!?
